Post by Pekka NykänenNyrkkisäännöt, mitä täällä on esitetty on kovin ristiriitaisia.
Ja tuon opuksen lukemiseen menee kyllä liikaa aikaa, eikä se edes vastaa
kysymyksiin.
Korroosioon perehtyminen edes jossakin määrin vaatii kyllä aikaa, pieni
kynnys siinä on. Yritetään sitten pistää lyhyesti sitä, mikä minusta on
käyttökelpoista tässä yhteydessä. Paremmin tietävät korjatkoon, mielellään
ensin varmistettuaan oikeassa olonsa:
- Jos se erillinen läpivienti on muovi/kumiletkun päässä, lujitemuoviveneen
kyljessä, kohtuullisen korroosionkestävää metallia (esim. hyvää messinkiä)
eikä ihan vieressä ole muuta metallia, niin älä maadoita.
- Jos haluat, että sinkki suojaa, pidä huoli sinkin ja suojattavan
metallisesta kosketuksesta. Ruosteinen kiinnitysruuvi ruosteisessa reiässä
ei riitä. Sitten sen sinkin pitää vielä olla pinnaltaan aktiivinen eli
puhdas ja samassa liemessä suojattavan kanssa.
- Kysymäsi palloventtiilin pallo saa olla haponkestävää messinkiventtiilissä
kahdestakin syystä, ensinnäkin ruostumattoman ja kuparin välinen
potentiaaliero ei ole suuri. Toisekseen ja tärkeämpänä, pallon ja rungon
välissä on muovinen tiivistepesä eristeenä. Eli pallo ei ole maadoitettuna
venttiilin runkoon. Tietysti kahvan kautta syntyy usein kontaksti, mutta
silloin auttaa kohta 1.
Sitten pari kohtaa, joilla voi olla merkitystä tee-itse veneenvarustajalle.
Nämä ovat ihan yleistä konepajatietoa, ovat myös löydettävissä tuosta
linkistä ja voivat olla muutenkin tuttua tekstiä, kirjoitanpa silti:
- Ruostumattoman ja haponkestävän ruostumattomuus perustuu pintaan
muodostuvaan kromioksidikerrokseen, joka on erittäin tiivis. Kun olet
työstänyt tai hitsannut näitä, kajotut pinnat kannattaisi peitata esim.
typpihapolla, joka muodostaa tuon kerroksen tiiviinä uusille
metallipinnoille. Hyvin suojaavan kromioksidikerroksen syntymiseen tarvitaan
aika voimakkaasti hapettavat olosuhteet. Jos et peittaa, teräs voi joutua
tilanteeseen, jossa syöpymistä jo tapahtuu, mutta suojakerros ei pysty
muodostumaan. Tämä on yksi syy ruosteläikkiin rosteriosissa, olet varmaan
tavannut.
- Vältettävä asia erityisesti ruostumattomalla, mutta muistaakseni pätee
melko hyvin ainakin joihinkin haponkestäviin, on rakokorroosio. Kapeaan
rakoon, jossa on kloridipitoista vettä, kehittyvät sellaiset olosuhteet,
että ruostumaton syöpyy. Syvempi selitys on tuossa linkissä. Hana- tai
järviveden kloridipitoisuudet riittävät, merivettä ei välttämättä tarvita.
Rosteri kiinnitettynä hiukan epätasaiseen pintaan on tyypillinen tilanne.
Vajaan millin levyinen ja muutaman syvä rako alkaa olla riski, kapeampi on
aina pahempi. Jos vesi vaihtuu raossa koko ajan ja/tai happea pääsee sekaan
helposti, rakokorroosiota ei tule. Eli jos kontaktipintaan uhkaa jäädä kapea
rako, on parempi laittaa tiivistemassaa tai hyvin joustava, vettäimemätön
tiiviste väliin. Jotkut kloridipitoiset puulajit syövyttävät märissä oloissa
ruostumatonta juuri rakokorroosion avulla, venekäytössä puuruuvit kai ovat
aina haponkestäviä.
--
Vesa Helanti