Discussion:
Poijun mitoitus
(too old to reply)
Miika Kahelin
2005-05-25 06:04:10 UTC
Permalink
Pitäisi laittaa appivanhemmille Busterin kiinnitystä varten peräpoiju
järveen ja sen kokoa tässä raavitaan. Kyseessä on Buster M jossa 40
heppanen takatuuppari. Laituripaikka on lahden pohjassa jossa tuulet
pääsee nostamaan kovimman aallokon lähinnä nokan suunnasta ja sillä
suunnalla on muutenkin vanha venevaja kiviperustuksineen osittain
aallonmurtajana. Suoraan kyljeltä puhaltavia ei niin kauhean usein ole.
Ankkuripaikka on aika matala vettä matalan veden aikaan alle metri. Eli
minkä kokoinen poiju ko veneelle tarvittaisiin ja muutenkin otetaan
lämmöllä vastaan vinkkejä poijun asemoinnin mitoituksesta.

--
Miika
PekKa
2005-05-25 12:30:18 UTC
Permalink
Noin matalassa vedessä tulee mieleen näppäränä vaihtoehtona juntata pohjaan
paalu.
Jos haluaa asentaa poijun kotikonstein, niin puolikas tynnyrillinen betonia,
mihin on valettu harjateräksestä lenkki köyttä varten, niin taatusti pysyy.
Pysyy pikkasen isompikin paatti.

-PekKa
Post by Miika Kahelin
Pitäisi laittaa appivanhemmille Busterin kiinnitystä varten peräpoiju
järveen ja sen kokoa tässä raavitaan. Kyseessä on Buster M jossa 40
heppanen takatuuppari. Laituripaikka on lahden pohjassa jossa tuulet
pääsee nostamaan kovimman aallokon lähinnä nokan suunnasta ja sillä
suunnalla on muutenkin vanha venevaja kiviperustuksineen osittain
aallonmurtajana. Suoraan kyljeltä puhaltavia ei niin kauhean usein ole.
Ankkuripaikka on aika matala vettä matalan veden aikaan alle metri. Eli
minkä kokoinen poiju ko veneelle tarvittaisiin ja muutenkin otetaan
lämmöllä vastaan vinkkejä poijun asemoinnin mitoituksesta.
--
Miika
Tero Mäkinen
2005-05-25 13:23:56 UTC
Permalink
Post by PekKa
Jos haluaa asentaa poijun kotikonstein, niin puolikas tynnyrillinen
betonia, mihin on valettu harjateräksestä lenkki köyttä varten, niin
taatusti pysyy. Pysyy pikkasen isompikin paatti.
Toinen hyväksi havaittu konsti on valaa vanhojen autonrenkaiden
sisään betonia. Keskelle talouspaperi-, muovi- tms. putki ketjun reiäksi.
Yksi rengas painaa n. 50-80 kg (vedessä) koosta riippuen. Ovat
hiukan helpommin liikuteltavissa kuin puolikas tynnyrillinen..

t:ro
Miika Kahelin
2005-05-25 13:28:51 UTC
Permalink
No eikös se poijun idea ole juuri se että se joustaa kun on ankkuroitu
pohjaan ja itse härveli kelluu. Eli veneen kiskonta painaa sitä
vedenalle. Nämä kiintokiinnikeviritykset on vähän hankalan oloisia ja
tahtovat rikkoontua / rikkoa paikkoja. Vaativat sitten jonkun
jousivirityksen sinne toiseen päähän. Ei se jämäkän paalun junttaaminen
sinne pohjaan kovin helpolta keinolta muutenkaan tunnut. Pohja on toki
aika pehmeää tuossa kohti, mutta se tarkoittaakin sitten sitä että
paalua pitäisi sinne painaa aika syvälle. Käsipelissä tuntuu aika
työläältä ja hankalalta hommalta.

Eli yhä kaivataan valistunutta arvausta tai tietoa poijun koosta joka
tommoselle Busterille tarvittaisiin, että siitä olisi jotain iloa.
Kettingin pituudeksi näemmä suositellaan 1,5 * vallitseva vedensyvyys.

--
Miika
Post by PekKa
Noin matalassa vedessä tulee mieleen näppäränä vaihtoehtona juntata pohjaan
paalu.
Jos haluaa asentaa poijun kotikonstein, niin puolikas tynnyrillinen betonia,
mihin on valettu harjateräksestä lenkki köyttä varten, niin taatusti pysyy.
Pysyy pikkasen isompikin paatti.
-PekKa
Post by Miika Kahelin
Pitäisi laittaa appivanhemmille Busterin kiinnitystä varten peräpoiju
järveen ja sen kokoa tässä raavitaan. Kyseessä on Buster M jossa 40
heppanen takatuuppari. Laituripaikka on lahden pohjassa jossa tuulet
pääsee nostamaan kovimman aallokon lähinnä nokan suunnasta ja sillä
suunnalla on muutenkin vanha venevaja kiviperustuksineen osittain
aallonmurtajana. Suoraan kyljeltä puhaltavia ei niin kauhean usein ole.
Ankkuripaikka on aika matala vettä matalan veden aikaan alle metri. Eli
minkä kokoinen poiju ko veneelle tarvittaisiin ja muutenkin otetaan
lämmöllä vastaan vinkkejä poijun asemoinnin mitoituksesta.
--
Miika
Matti Suorsa
2005-05-25 15:44:04 UTC
Permalink
Post by Miika Kahelin
No eikös se poijun idea ole juuri se että se joustaa kun on ankkuroitu
pohjaan ja itse härveli kelluu. Eli veneen kiskonta painaa sitä vedenalle.
Nämä kiintokiinnikeviritykset on vähän hankalan oloisia ja tahtovat
rikkoontua / rikkoa paikkoja. Vaativat sitten jonkun jousivirityksen sinne
toiseen päähän. Ei se jämäkän paalun junttaaminen sinne pohjaan kovin
helpolta keinolta muutenkaan tunnut. Pohja on toki aika pehmeää tuossa
kohti, mutta se tarkoittaakin sitten sitä että paalua pitäisi sinne painaa
aika syvälle. Käsipelissä tuntuu aika työläältä ja hankalalta hommalta.
Eli yhä kaivataan valistunutta arvausta tai tietoa poijun koosta joka
tommoselle Busterille tarvittaisiin, että siitä olisi jotain iloa.
Kettingin pituudeksi näemmä suositellaan 1,5 * vallitseva vedensyvyys.
Oman veneen kiinnityksen mökillä olen ratkaissut seuraavalla
tavalla (vene on tosin kevyempi ja moottori pienempi kuin
sinun tapauksessasi):

Noin 30 asteen kulmaan on vedetty ketju, jonka päissä on
ehkä kymmenkiloiset romurautamurikat. Keskellä ketjua,
siis V-kulman kulmassa, on kolmas vähän pienempi
murikka ja siinä pisteessä on myös kiinnitettynä pari kertaa
veden syvyyden mittainen kettinki ja sen vapaaseen päähän
ploki (= purjeveneissä tunnettu köyden ohjainrulla (?)).

Plokin läpi on vedetty köysi, jonka pituus on vähintään
kaksi kertaa keskimmäisen murikan etäisyyys laiturista.
Köyden kummatkin päät ovat kiinni laiturissa silloin kuin
vene on reissussa.

Veneen tullessa laituriin em köyden toinen pää (johon
on sopivasti kiinnitetty koukku/haka) kiinitetään veneen
perään ja keulakiinnitysköysi laituriin. Sitten vain vedetään
köysi plokin läpi kireälle ja köytetään laituriin kiinni.

V-kulmain päissä olevat murikat pitävät veneen paikallaan
(murikat ovat vielä mutaan uponneet). Keskimmäinen
murikka toimii poijun tavoin joustimena.

MSa
jap
2005-05-25 16:38:38 UTC
Permalink
Post by PekKa
Jos haluaa asentaa poijun kotikonstein, niin puolikas tynnyrillinen betonia,
mihin on valettu harjateräksestä lenkki köyttä varten, niin taatusti pysyy.
Pysyy pikkasen isompikin paatti.
Oma ratkisuni on ollut juuri tuollainen. Kesällä toiminut hyvin mutta
keväisin jäät ovat siirrelleet poiju+ketju+tynnyri-yhdistelmää kuin korkkia.
Tänä keväänäkin oli poiju siirtynyt 300 metriä aivan kevyesti yhdessä yössä.
Ratkaisu tietysti olisi syksyisin poijun poisottaminen ja ankkuriketjun
pohjaan tiputtaminen mehukattipullon kanssa, mutta siinäkin omat
hankaluutensa ja riskinsä on...

jap
Pasi Pouri
2005-05-26 07:26:35 UTC
Permalink
Post by jap
Ratkaisu tietysti olisi syksyisin poijun poisottaminen ja ankkuriketjun
pohjaan tiputtaminen mehukattipullon kanssa, mutta siinäkin omat
hankaluutensa ja riskinsä on...
Ota poiju pois, laita ketjuun naru jonka vedät maihin
ja tiputa ketju pohjaan. Keväällä poijun asennus: ota
naru rannasta, vedä sillä ketju pohjasta ja asenna
poiju.

Tarvitaan vain "apuvene" pieniin siirtymiin rannasta
ketjulle :)

Ei riskejä.



- PP
--
------------------------------------------------------------------
Maili vastaukset osoitteeseen: qwert.y(miukumauku)dnainternet.net

http://www.iki.fi/pouri
------------------------------------------------------------------
Lauri Tarkkonen
2005-05-26 07:35:32 UTC
Permalink
Post by Pasi Pouri
Post by jap
Ratkaisu tietysti olisi syksyisin poijun poisottaminen ja ankkuriketjun
pohjaan tiputtaminen mehukattipullon kanssa, mutta siinäkin omat
hankaluutensa ja riskinsä on...
Ota poiju pois, laita ketjuun naru jonka vedät maihin
ja tiputa ketju pohjaan. Keväällä poijun asennus: ota
naru rannasta, vedä sillä ketju pohjasta ja asenna
poiju.
Tarvitaan vain "apuvene" pieniin siirtymiin rannasta
ketjulle :)
Ei riskejä.
Joskus aikoja sitten joku poijunvalmistaja täytti poijunsa
nestekaasulla, joka oli alhaisemmissa lämpötiloissa nestemäistä, jolloin
tilavuus ei riittänyt kannattamaan poijua, mutta kun ilmat lämpenivät,
niin nestekaasu kaasuuntui ja poiju nousi pintaan.

- Lauri Tarkkonen
Post by Pasi Pouri
--
------------------------------------------------------------------
Maili vastaukset osoitteeseen: qwert.y(miukumauku)dnainternet.net
http://www.iki.fi/pouri
------------------------------------------------------------------
Ilkka Salmi
2005-05-26 07:56:59 UTC
Permalink
Post by Lauri Tarkkonen
Joskus aikoja sitten joku poijunvalmistaja täytti poijunsa
nestekaasulla, joka oli alhaisemmissa lämpötiloissa nestemäistä, jolloin
tilavuus ei riittänyt kannattamaan poijua, mutta kun ilmat lämpenivät,
niin nestekaasu kaasuuntui ja poiju nousi pintaan.
:-))) Varmaan rakenteeltaan aika mielenkiintoinen poiju. Jonkinlainen
teräksestä tehty ilmapallo?

Ilkka
Lauri Tarkkonen
2005-05-26 09:37:15 UTC
Permalink
Post by Ilkka Salmi
Post by Lauri Tarkkonen
Joskus aikoja sitten joku poijunvalmistaja täytti poijunsa
nestekaasulla, joka oli alhaisemmissa lämpötiloissa nestemäistä, jolloin
tilavuus ei riittänyt kannattamaan poijua, mutta kun ilmat lämpenivät,
niin nestekaasu kaasuuntui ja poiju nousi pintaan.
:-))) Varmaan rakenteeltaan aika mielenkiintoinen poiju. Jonkinlainen
teräksestä tehty ilmapallo?
Se oli "pehmeä", kaasua oli sen verran vähän, että se juuri täytti
poijun.

- Lauri Tarkkonen
Ilkka Salmi
2005-05-26 10:02:36 UTC
Permalink
Post by Lauri Tarkkonen
Post by Lauri Tarkkonen
Joskus aikoja sitten joku poijunvalmistaja täytti poijunsa
nestekaasulla, joka oli alhaisemmissa lämpötiloissa nestemäistä,
Se oli "pehmeä", kaasua oli sen verran vähän, että se juuri täytti
poijun.
Varmaan jotain muuta kaasua sitten, nestekaasun kiehumispiste
normaalipainessa on kai n. -40 astetta. Siinä lämpötilassa poiju ei taida
painua pohjaan...

Ilkka
Matti Suorsa
2005-05-26 11:22:58 UTC
Permalink
"Ilkka Salmi" <***@poista-ikipistefi.invalid> kirjoitti
viestissä:09hle.107$***@read3.inet.fi...
- - - -
Post by Ilkka Salmi
Varmaan jotain muuta kaasua sitten, nestekaasun kiehumispiste
normaalipainessa on kai n. -40 astetta. Siinä lämpötilassa poiju ei taida
painua pohjaan...
Ilkka
Probaanin kiehumispiste on muistakseni -39 astetta. Butaanin,
jota Keski-Euroopassa käytetään melkeinpä enemmän (?) kuin
probaania, on muistaakseni -0,5 astetta.

MSa
Ilkka Salmi
2005-05-26 11:47:35 UTC
Permalink
Post by Matti Suorsa
Probaanin kiehumispiste on muistakseni -39 astetta. Butaanin,
jota Keski-Euroopassa käytetään melkeinpä enemmän (?) kuin
probaania, on muistaakseni -0,5 astetta.
No niinpä onkin. Ja kun merivesi jäätyy vähän alle nollassa *), niin ne
sattuvat hyvin yhteen.

*) Itämeri 0,2 - 0,8 asteessa:
http://www.fimr.fi/fi/itamerikanta/sanasto/jaatymispiste.html

Ilkka
Dag Stenberg
2005-05-26 08:38:28 UTC
Permalink
Post by Pasi Pouri
Post by jap
Ratkaisu tietysti olisi syksyisin poijun poisottaminen ja ankkuriketjun
pohjaan tiputtaminen mehukattipullon kanssa, mutta siinäkin omat
hankaluutensa ja riskinsä on...
Ota poiju pois, laita ketjuun naru jonka vedät maihin
ja tiputa ketju pohjaan. Keväällä poijun asennus: ota
naru rannasta, vedä sillä ketju pohjasta ja asenna
poiju.
Tarvitaan vain "apuvene" pieniin siirtymiin rannasta
ketjulle :)
Ei riskejä.
Minulle ei nyt ole slvinnyt mihin sitä poijua tarvitaan. Esmes
Fårösundin marinassa (ja monissa muissa paikoissa) ei ole poijun poijua,
vaan joka laituripaikalta menee painonaru (siis ei pelkästään uppoava
köysi) peräkiinnitysköyteen, joka on upoksissa. Kun kiinnität keulan
laituriin, nappaat samalla sen narun ja kelaat esille peräköyden. Ainoa haitta
mielestäni on se, että köysi on märkä ja likainen, mutta sekin on vain
väliaikainen murhe.

En ole varma mistä ostaa painoköyttä. Verkkojen pohjapaulasta saa
ainakin sellaista ohuempaa painonarua.

Dag Stenberg
Lauri Tarkkonen
2005-05-26 09:38:36 UTC
Permalink
Post by Dag Stenberg
Post by Pasi Pouri
Post by jap
Ratkaisu tietysti olisi syksyisin poijun poisottaminen ja ankkuriketjun
pohjaan tiputtaminen mehukattipullon kanssa, mutta siinäkin omat
hankaluutensa ja riskinsä on...
Ota poiju pois, laita ketjuun naru jonka vedät maihin
ja tiputa ketju pohjaan. Keväällä poijun asennus: ota
naru rannasta, vedä sillä ketju pohjasta ja asenna
poiju.
Tarvitaan vain "apuvene" pieniin siirtymiin rannasta
ketjulle :)
Ei riskejä.
Minulle ei nyt ole slvinnyt mihin sitä poijua tarvitaan. Esmes
Fårösundin marinassa (ja monissa muissa paikoissa) ei ole poijun poijua,
vaan joka laituripaikalta menee painonaru (siis ei pelkästään uppoava
köysi) peräkiinnitysköyteen, joka on upoksissa. Kun kiinnität keulan
laituriin, nappaat samalla sen narun ja kelaat esille peräköyden. Ainoa haitta
mielestäni on se, että köysi on märkä ja likainen, mutta sekin on vain
väliaikainen murhe.
En ole varma mistä ostaa painoköyttä. Verkkojen pohjapaulasta saa
ainakin sellaista ohuempaa painonarua.
Poiju toimii myös "nykäyksenvaimentajana". Jos köysi on suoraan painoon,
niin tarvitaan paksumpi köysi ja suurempi paino.

- Lauri Tarkkonen
Hannu Turtia
2005-05-26 09:46:51 UTC
Permalink
Post by Lauri Tarkkonen
Post by Dag Stenberg
Minulle ei nyt ole slvinnyt mihin sitä poijua tarvitaan. Esmes
Fårösundin marinassa (ja monissa muissa paikoissa) ei ole poijun poijua,
vaan joka laituripaikalta menee painonaru (siis ei pelkästään uppoava
köysi) peräkiinnitysköyteen, joka on upoksissa. Kun kiinnität keulan
laituriin, nappaat samalla sen narun ja kelaat esille peräköyden. Ainoa haitta
mielestäni on se, että köysi on märkä ja likainen, mutta sekin on vain
väliaikainen murhe.
En ole varma mistä ostaa painoköyttä. Verkkojen pohjapaulasta saa
ainakin sellaista ohuempaa painonarua.
Poiju toimii myös "nykäyksenvaimentajana". Jos köysi on suoraan painoon,
niin tarvitaan paksumpi köysi ja suurempi paino.
- Lauri Tarkkonen
Lisäksi poijun avulla on helppoa jarruttaa veneen vauhtia laituriin
tullessa. Luultavasti ei oleellista alkupaeräiselle kysyjälle, mutta
erityisen mukavaa vaikkapa huonosti peruuttavalla purkkarilla
vierassatamiin mennessä.
-hannu
Dag Stenberg
2005-05-26 19:37:00 UTC
Permalink
Post by Hannu Turtia
Lisäksi poijun avulla on helppoa jarruttaa veneen vauhtia laituriin
tullessa. Luultavasti ei oleellista alkupaeräiselle kysyjälle, mutta
erityisen mukavaa vaikkapa huonosti peruuttavalla purkkarilla
vierassatamiin mennessä.
Hei, minä en ole varmaan viisastellut väähän aikaan?
Huonosti peruuttava purkkari tarkoittaa että se on moottorivetoinen
silloin. Jos moottorilla tuo purjeveneen laituriin, niin mieluummin
jarrutan pakilla kuin poijulla. Myönnän, että olen viime viikolla
joutunut kaksikin kertaa jarruttamaan poijulla kun se pahus sammui.
Myönnän, että kerran Lauri Tarkkonen jarrutti keulaani puolestani vastaavassa
tilanteessa. Se kone kun ei ole alkukesästä ihan täydessä hallinnassa.
Mutta periaatteessa yritän kyllä jarruttaa sillä moottorilla.

No, minulle taas peruutus ei ole ongelma eikä mikään, kun lapaperäsin ja
eväköli sallivat jopa slaalomajon takaperin.

Vaan oliko tällä kaikella muuta merkitystä kuin että sain viisastella?

Dag Stenberg
(purjeet vielä asentamatta, sitten selille)
Hannu Turtia
2005-05-27 14:13:34 UTC
Permalink
Post by Dag Stenberg
Post by Hannu Turtia
Lisäksi poijun avulla on helppoa jarruttaa veneen vauhtia laituriin
tullessa. Luultavasti ei oleellista alkupaeräiselle kysyjälle, mutta
erityisen mukavaa vaikkapa huonosti peruuttavalla purkkarilla
vierassatamiin mennessä.
Hei, minä en ole varmaan viisastellut väähän aikaan?
Huonosti peruuttava purkkari tarkoittaa että se on moottorivetoinen
silloin. Jos moottorilla tuo purjeveneen laituriin, niin mieluummin
jarrutan pakilla kuin poijulla. Myönnän, että olen viime viikolla
joutunut kaksikin kertaa jarruttamaan poijulla kun se pahus sammui.
Myönnän, että kerran Lauri Tarkkonen jarrutti keulaani puolestani vastaavassa
tilanteessa. Se kone kun ei ole alkukesästä ihan täydessä hallinnassa.
Mutta periaatteessa yritän kyllä jarruttaa sillä moottorilla.
Saahan sitä toki viisastella.

Kuka nyt on minkäkin tavan on oppinut. Minulla ei ensimmäisessä veneessä
ollut moottoria lainkaan, toisessa ja kolmannessa oli perämoottori mutta
ei pakkia (vanha seagull jossa oli vain eteen ja luksuksena vapaa),
neljännessä veneessä oli kyllä peruuttava perämoottori mutta ei se
käytännössä jaksanut pysäyttää venettä. Vasta nykyisessa muutaman vuoden
olleessa veneessä on sisäkone jolla pystyy ihan oikeasti jarruttamaan.

Eli kun aiemmin oli pakko oppia tulemman laituriin ilman
moottorijarrutusta niin nykyäänkin tekee samoin kuin aikanaan on
oppinut. Hiljaisella vauhdilla niin että jarrutukseksi riittää
pikkunykäisy poijusta tai peräpaalusta. käypi nätisti kun onnistuu.

Tietysti sitten joskus jos saan oikein ison ja painavan paatin itselleni
niin täytyy opetella uudet temput.

-hannu
Dag Stenberg
2005-05-27 19:07:27 UTC
Permalink
Post by Hannu Turtia
Tietysti sitten joskus jos saan oikein ison ja painavan paatin itselleni
niin täytyy opetella uudet temput.
Ns. vierassatamissa käy usein niin, että ainoa mahdollinen
pysäköintipaikka on laituriin nähden tuulen puolella, jolloin on
jotenkin tultava poijulta laituriin nätisti. Tuolloin on varsin hyvä,
jos kone käy ja on valmis jarruttamaan koneella, ellei jaksa
poijuköydestä vetää tarpeeksi tai jos missaa poijun.

Silloin kun ei ollut konetta, ei voinut juurikaan tulla lautiriin muuta
kuin kääntyen tuuleen tai korkeintaan sivutuulessa purjeet lepattaen.

Dag Stenberg
Lauri Tarkkonen
2005-05-27 21:42:54 UTC
Permalink
Post by Dag Stenberg
Post by Hannu Turtia
Tietysti sitten joskus jos saan oikein ison ja painavan paatin itselleni
niin täytyy opetella uudet temput.
Ns. vierassatamissa käy usein niin, että ainoa mahdollinen
pysäköintipaikka on laituriin nähden tuulen puolella, jolloin on
jotenkin tultava poijulta laituriin nätisti. Tuolloin on varsin hyvä,
jos kone käy ja on valmis jarruttamaan koneella, ellei jaksa
poijuköydestä vetää tarpeeksi tai jos missaa poijun.
Silloin kun ei ollut konetta, ei voinut juurikaan tulla lautiriin muuta
kuin kääntyen tuuleen tai korkeintaan sivutuulessa purjeet lepattaen.
Jos joutuu tulemaan laituriin kohtalaisessa myötätuulessa ilman konetta,
niin mikäli tilaa on veneen kääntyä paikallaan 360 astetta, niin
vähennetään purjetta niin vähäiseksi kun voi, sen jälkeen tullaan kohden
sitä leen puolella olevaa paikkaa, mutta juuri ennen sitä tehdään nopea
360 asteen kierros, niin tiukkaan kuin vene suinkin sen suostuu
tekemään. Silloin kun keula on nousemassa tuleen, vedetään iso alas ja
sen jälkeen käännetään loput 360 asteesta ja tullaan laituriin. Vene ei
ehdi parissa veneenmitassa kohtuullisessakaan myötätuulessa pelkällä
mastolla saada juuri minkäänlaista nopeutta, jota ei voisi poijulla ja
poijuköydellä jarruttaa. Poijuköyden voi pistää kierroksen tai kaksi
genoavinssin ympärille. Myötätuulessa ei ole vaarallista vaikka
jarrutaisi hieman liikaa, sillä tuuli painaa veneen laituriin sitä mukaa
kuin päästää köyttä vinssistä.

Nopea 360 asteen pyörähdys vie veneen nopeuden melkoisen tehokkaasti, on
vain pidettävä huolta, että ohjailunopeus säilyy. Siitä huolimatta, että
veneessä on moottori kannattaa aina miettiä miten tulisi laituriin ilman
konetta, jos se vaikka joskus pettääkin. Joskus kun starttiakku on kovin
väsyneessä tilassa voi käydä niin, ettei kone lähdekään virta-avaimesta
ja starttinappulasta käyntiin. Syynä on joskus turhan pitkä matka
starttimoottorista akkuihin ja starttinappulaan. Hannu Kulokari huomasi
tämän ja viritti minullekin ylimääräisen starttinappulan aivan konekopan
viereen ja muutaman kerran kun starttiakku ei ole saanut konetta
käyntiin, se on käynnistynyt ihan kiltisti tällä "lähistartilla".
Toinen vaihtoehto on virittää rele, jota starttinappula ohjaa.

Lisäongelmana voi olla myös miten päästä liikkeelle jos tuuli edelleen
lähtiessä tulee takaa ja kone ei käynnisty. Tässä olisi tietenkin
kannattanut ajatella liikkeelle lähtöä jo hieman aikaisemmin ja jättää
ankkuri suhteellisen kauaksi laiturista, jolloin lähtiessä voi varpata
veneen ankkuriin nostaa purjeen ja sen jälkeen irroittaa ankkurin ja
purjehtia matkoihinsa. Tämä tietenkin jos sataman poijut ovat niin
lähellä, ettei niistä pääse purjehtimaan ja satamassa on niin ahdasta,
etei venettä saa käännettyä keula tuuleen.

Jos köysi on uppoavaa, niin se voi olla pohjalla odottamassa.

Tietenkin jos vene on suhteellisen kevyt ja purjehtii hyvin pelkällä
fokalla voi kohtuullisessa tuulessa lähteä siten, että jos on yksi,
sitoo peräsimen suoraan, vetää eneen poijusta vauhtiin, niin että se
kulkee selvästi poijun ohi, vetäisee nopeasti fokan ylös ja kun vene
lähtee kulkemaan takaisinpäin kohden laituria kääntää sen sivutuuleen,
skuuttaa fokan ja selvemmille vesille päästyä nostaa ison. Tässä on
kuitenkin oltava tarkkana ja vauhtia on saatava niin paljon, että keula
on ainakin puolen veneen mitan päässä viereisistä poijuista, muuten sitä
on vaikea saada kääntymään ennen niitä. Tämä tuskin onnistuu, jos tuulta
on lähemmäksi 10 m/s.


- Lauri Tarkkonen

PS: Joskus vuosia sitten kun annoin suurinpiirtein saman vastauksen
rec.boats ryhmässä kysymykseen: Miten päästä laituriin myötäisessä, jos
moottori ei käynnisty. Muutaman viikon kuluttua tuli kommentti, jossa
kerrottiin, että 360 asteen kiertäminen satamassa on todella
vaarallista, ja paljon turvallisempaa on käynnistää kone, eikä
briljeerata purjehdustaidoillaan.
Dag Stenberg
2005-05-26 19:32:28 UTC
Permalink
Post by Lauri Tarkkonen
Post by Dag Stenberg
Minulle ei nyt ole slvinnyt mihin sitä poijua tarvitaan. Esmes
Fårösundin marinassa (ja monissa muissa paikoissa) ei ole poijun poijua,
vaan joka laituripaikalta menee painonaru (siis ei pelkästään uppoava
köysi) peräkiinnitysköyteen, joka on upoksissa. Kun kiinnität keulan
laituriin, nappaat samalla sen narun ja kelaat esille peräköyden. Ainoa haitta
mielestäni on se, että köysi on märkä ja likainen, mutta sekin on vain
väliaikainen murhe.
Poiju toimii myös "nykäyksenvaimentajana". Jos köysi on suoraan painoon,
niin tarvitaan paksumpi köysi ja suurempi paino.
No joo, mutta rauhallisessa lahdessa jonkun busterin pitelemiseen nyt ei
kummempia vaimentimia tarvittane.

Dag Stenberg
Lauri Tarkkonen
2005-05-27 03:38:08 UTC
Permalink
Post by Dag Stenberg
Post by Lauri Tarkkonen
Post by Dag Stenberg
Minulle ei nyt ole slvinnyt mihin sitä poijua tarvitaan. Esmes
Fårösundin marinassa (ja monissa muissa paikoissa) ei ole poijun poijua,
vaan joka laituripaikalta menee painonaru (siis ei pelkästään uppoava
köysi) peräkiinnitysköyteen, joka on upoksissa. Kun kiinnität keulan
laituriin, nappaat samalla sen narun ja kelaat esille peräköyden. Ainoa haitta
mielestäni on se, että köysi on märkä ja likainen, mutta sekin on vain
väliaikainen murhe.
Poiju toimii myös "nykäyksenvaimentajana". Jos köysi on suoraan painoon,
niin tarvitaan paksumpi köysi ja suurempi paino.
No joo, mutta rauhallisessa lahdessa jonkun busterin pitelemiseen nyt ei
kummempia vaimentimia tarvittane.
Tietysti köysikin venyy pikkuisen, mutta kun vene on viikkotolkulla
poijussa, niin vaikka nykäykset ovat pieniäkin, niin kyllä se ajan
mittaan rasittaa sekä köyttä että knaapeja.

- Lauri Tarkkonen
Dag Stenberg
2005-05-27 09:34:40 UTC
Permalink
Post by Lauri Tarkkonen
Post by Dag Stenberg
Post by Lauri Tarkkonen
Poiju toimii myös "nykäyksenvaimentajana". Jos köysi on suoraan painoon,
niin tarvitaan paksumpi köysi ja suurempi paino.
No joo, mutta rauhallisessa lahdessa jonkun busterin pitelemiseen nyt ei
kummempia vaimentimia tarvittane.
Tietysti köysikin venyy pikkuisen, mutta kun vene on viikkotolkulla
poijussa, niin vaikka nykäykset ovat pieniäkin, niin kyllä se ajan
mittaan rasittaa sekä köyttä että knaapeja.
Jaa, mutta eihän omassa kotirannassa viritetä kiinnitysköysiä yhtä
kireälle kuin satamassa, missä pitää ajatella ettei vene paina
naapureita. Siis löysät köydet antavat veneen liikkua ja nykäyksiä tulee
vähemmän. (Tai voihan se olla että säilyketölkki - siis buster - nykii
ihan hirveästi teki mitä tahansa, kun se ei ole edes veneen muotoinen)

Dag Stenberg
Pasi Pouri
2005-05-26 11:35:16 UTC
Permalink
Post by Dag Stenberg
Minulle ei nyt ole slvinnyt mihin sitä poijua tarvitaan. Esmes
Fårösundin marinassa (ja monissa muissa paikoissa) ei ole poijun poijua,
vaan joka laituripaikalta menee painonaru (siis ei pelkästään uppoava
köysi) peräkiinnitysköyteen, joka on upoksissa. Kun kiinnität keulan
laituriin, nappaat samalla sen narun ja kelaat esille peräköyden. Ainoa haitta
mielestäni on se, että köysi on märkä ja likainen, mutta sekin on vain
väliaikainen murhe.
Tämähän on aivan yleinen tapa Välimeren satamissa, olen törmännyt
tuohon lähinnä Italiassa. Taisi olla Kreikassakin.

Kyllä se poiju kuitenkin on aika kätevä mökkilaiturissa,
varsinkin yksin ajaessa ja kun peräköysi on valmiiksi oikean
mittainen. Vene ei pääse kääntymään poikittain, keulaa kiinitettäessä,
koska perä on jo kiinni :)
Post by Dag Stenberg
En ole varma mistä ostaa painoköyttä. Verkkojen pohjapaulasta saa
ainakin sellaista ohuempaa painonarua.
Mielestäni köysi oli ihan normaalia köyttä, joka ei kellu.
Mutta en ole varma.


- PP
--
------------------------------------------------------------------
Maili vastaukset osoitteeseen: qwert.y(miukumauku)dnainternet.net

http://www.iki.fi/pouri
------------------------------------------------------------------
Lauri Tarkkonen
2005-05-26 15:24:28 UTC
Permalink
Post by Pasi Pouri
Post by Dag Stenberg
Minulle ei nyt ole slvinnyt mihin sitä poijua tarvitaan. Esmes
Fårösundin marinassa (ja monissa muissa paikoissa) ei ole poijun poijua,
vaan joka laituripaikalta menee painonaru (siis ei pelkästään uppoava
köysi) peräkiinnitysköyteen, joka on upoksissa. Kun kiinnität keulan
laituriin, nappaat samalla sen narun ja kelaat esille peräköyden. Ainoa haitta
mielestäni on se, että köysi on märkä ja likainen, mutta sekin on vain
väliaikainen murhe.
Tämähän on aivan yleinen tapa Välimeren satamissa, olen törmännyt
tuohon lähinnä Italiassa. Taisi olla Kreikassakin.
Kyllä se poiju kuitenkin on aika kätevä mökkilaiturissa,
varsinkin yksin ajaessa ja kun peräköysi on valmiiksi oikean
mittainen. Vene ei pääse kääntymään poikittain, keulaa kiinitettäessä,
koska perä on jo kiinni :)
Post by Dag Stenberg
En ole varma mistä ostaa painoköyttä. Verkkojen pohjapaulasta saa
ainakin sellaista ohuempaa painonarua.
Mielestäni köysi oli ihan normaalia köyttä, joka ei kellu.
Mutta en ole varma.
Joskus takavuosina 80-luvun alkuvaiheessa esimerkiksi Visbyn satamassa
oli tuollainen peräköysijärjestelmä. Köysi oli tavallista polyesteriä ja
se upposi siis ilman mitään lisäpainoja. Kun saapui yksikseen laituriin,
jossa aikaisin keväällä ei ollut juuri muita veneitä, niin oli
pysäytettävä vene puolen metrin päähän laiturista, hypättävä laiturille,
kiinnitettääv keula ja otettava peränaru laiturilta ja riennettävä
perään kiristämään se ennenkuin tuuli painoi veneen laituriin tai
poikittain. Onneksi sitä oli silloin nopeampi ja ketterämpi. :-).

- Lauri Tarkkonen
Post by Pasi Pouri
- PP
--
------------------------------------------------------------------
Maili vastaukset osoitteeseen: qwert.y(miukumauku)dnainternet.net
http://www.iki.fi/pouri
------------------------------------------------------------------
Raimo Harju
2005-05-26 17:21:57 UTC
Permalink
Kun saapui yksikseen laituriin, jossa aikaisin keväällä ei ollut juuri
muita veneitä, niin oli pysäytettävä vene puolen metrin päähän laitu-
rista, hypättävä laiturille, kiinnitettääv keula ja otettava peränaru lai-
turilta ja riennettävä perään kiristämään se ennenkuin tuuli painoi
veneen laituriin tai poikittain. Onneksi sitä oli silloin nopeampi ja ket-
terämpi. :-).
Mitäpä, jos et olisikaan hypännyt laiturille, vaan napannut köyden
puoshaalla, kiinnittänyt sen alustavasti keulaknaapiin, kävellyt rivakasti
veneen perään samalla merestä tulevaa löysää köyttä keräten ja kiinnittänyt
sen peräknaapiin, jonka kohdalla köysi (toivottavasti) onkin jo kireällä
kohti meressä olevaa painoa? Helppo tietysti sanoa näin näppiksen äärestä,
mutta jos laiturilla käynti ja yhden solmun tekeminen jää pois, niin
manööveri saattaa nopeutua muutaman kriittisen sekunnin.

Välimeren satamissahan näitä on tullut vastaan, mutta siellä tullaan yleensä
perä edellä laituriin, enkä ole koskaan yrittänyt tehdä temppua yksin.
Meidän proseduuri on ollut seuraava: Perämies tuo veneen pakilla lähelle
laituria. Kansimies nappaa köyden puoshaalla ja kävelee köyden kanssa
rivakasti keulaan, vetää löysiä merestä ja laittaa alustavasti
keulaknaapiin. Perämies vie samalla laiturille köyden veneestä ja kiinnittää
sen alustavasti.

Kun tilanne on stabiloitu, perämies ottaa koneella 1.5 m eteen ja kansimies
vetää keulaknaapissa olevan köyden suht kireälle ja kiinnittää knaapiin.
Perämies ottaa koneella taakse puolen metrin päähän laiturista, pitää siinä
pientä vetoa ja kiristää laiturille menevän köyden.

Rami
Lauri Tarkkonen
2005-05-26 18:47:29 UTC
Permalink
Post by Raimo Harju
Kun saapui yksikseen laituriin, jossa aikaisin keväällä ei ollut juuri
muita veneitä, niin oli pysäytettävä vene puolen metrin päähän laitu-
rista, hypättävä laiturille, kiinnitettääv keula ja otettava peränaru lai-
turilta ja riennettävä perään kiristämään se ennenkuin tuuli painoi
veneen laituriin tai poikittain. Onneksi sitä oli silloin nopeampi ja ket-
terämpi. :-).
Mitäpä, jos et olisikaan hypännyt laiturille, vaan napannut köyden
puoshaalla, kiinnittänyt sen alustavasti keulaknaapiin, kävellyt rivakasti
veneen perään samalla merestä tulevaa löysää köyttä keräten ja kiinnittänyt
sen peräknaapiin, jonka kohdalla köysi (toivottavasti) onkin jo kireällä
kohti meressä olevaa painoa? Helppo tietysti sanoa näin näppiksen äärestä,
mutta jos laiturilla käynti ja yhden solmun tekeminen jää pois, niin
manööveri saattaa nopeutua muutaman kriittisen sekunnin.
Kas kun köysi oli varsin syvällä, niin ettei siitä näkynyt kuin
laituriin solmittu pää. Jos olisin ryhtynyt kaivamaan köyttä puoshaalla,
niin vene olisi operaation aikana lähtenyt ajelehtimaan, vinosti kohden
laituria, ensin keula olisi osunut laituriin ja sen jälkeen perä olisi
osunut muutaman paikan päässä olevaan naapuriin.
Post by Raimo Harju
Välimeren satamissahan näitä on tullut vastaan, mutta siellä tullaan yleensä
perä edellä laituriin, enkä ole koskaan yrittänyt tehdä temppua yksin.
Annat varmaankin toisenlaisia neuvoja sen jälkeen kun olet tehnyt sen
pari kertaa yksin.
Post by Raimo Harju
Meidän proseduuri on ollut seuraava: Perämies tuo veneen pakilla lähelle
laituria. Kansimies nappaa köyden puoshaalla ja kävelee köyden kanssa
rivakasti keulaan, vetää löysiä merestä ja laittaa alustavasti
keulaknaapiin. Perämies vie samalla laiturille köyden veneestä ja kiinnittää
sen alustavasti.
Homman tekee paljon yksinkertaisemmaksi toinen henkilö, joka voi
esimerkiksi moottorilla jarruttaa ja estää veneen perän kolhiintumisen
laituriin. Jos tulet riittävän lähelle laituria, että yletyt laiturilta
mereen laskeutuvaan köyteen, niin sillä välin kun pyydystät köyttä
puoshaalla ja saat sen riittävän kireälle, jotta se estää veneen perän
kolhiintumisen laituriin, veneen perä on jo laiturissa.
Post by Raimo Harju
Kun tilanne on stabiloitu, perämies ottaa koneella 1.5 m eteen ja kansimies
vetää keulaknaapissa olevan köyden suht kireälle ja kiinnittää knaapiin.
Perämies ottaa koneella taakse puolen metrin päähän laiturista, pitää siinä
pientä vetoa ja kiristää laiturille menevän köyden.
Kun tulee sopivalla vauhdilla (hyvin pienellä) kohden laituria, niin voi
hypätä laiturille tarttua perään/keulaan (riippuen kumpi tulee edellä)
pysäyttää veneen ja kiinnittää keula/tai peräköydet (tai vain yksi jos
tulee kiire), jotka ovat suurinpiirtein oikean pituiset, nousta takaisin
veneeseen pitäen kiinni vedestä nousevasta köydestä, samalle kun kulkee
kohden keulaa voi sitä ryhtyä kiristämään ja jos ripeästi toimii, niin
se on vedossa ennenkuin veneen keula/perä on lähtenyt suuremmin
sortumaan.

Yksy syy puoshakamenetelmän hylkäämiseen oli aikaisemmin mainitussa
tilanteessa se, että köyden kiinnitys laituriin ei vaikuttanut kovin
stabiililta, joten jos olisinkin saanut köyden puoshaalla ylös,
kiinnittänyt keulaknaapiin ja sen jälkeen mennyt kiristämään köyden
keulaknaapiin, niin en olisi ollut ollenkaan varma, että olisin edelleen
ollut laiturissa kiinni. Sen vuoksi tuntui varmemmalta viedä omat köydet
laituriin.

- Lauri Tarkkonen
Raimo Harju
2005-05-26 19:39:54 UTC
Permalink
Post by Lauri Tarkkonen
Kas kun köysi oli varsin syvällä, niin ettei siitä näkynyt kuin
laituriin solmittu pää. Jos olisin ryhtynyt kaivamaan köyttä puoshaalla,
niin vene olisi operaation aikana lähtenyt ajelehtimaan, vinosti kohden
laituria, ensin keula olisi osunut laituriin ja sen jälkeen perä olisi
osunut muutaman paikan päässä olevaan naapuriin.
Ajatukseni ei olekaan, että köyttä ongitaan syvältä vedestä, vaan napataan
puoshaalla se laiturille nouseva pää.
Post by Lauri Tarkkonen
Post by Raimo Harju
Välimeren satamissahan näitä on tullut vastaan, mutta siellä tullaan yleensä
perä edellä laituriin, enkä ole koskaan yrittänyt tehdä temppua yksin.
Annat varmaankin toisenlaisia neuvoja sen jälkeen kun olet tehnyt sen
pari kertaa yksin.
Kuten yllä sanoinkin, en ole tehnyt temppua yksin, enkä niinmuodoin antanut
mitään neuvoja solo-operoinnin suhteen. Kunpahan mentaaliharjoittelen ja
mietin mitä saattaisin yrittää ja/tai miten kehittää prosessia sinun solo-
ja omien miehistön kera kokemusten pohjalta.
Post by Lauri Tarkkonen
Yksy syy puoshakamenetelmän hylkäämiseen oli aikaisemmin maini-
tussa tilanteessa se, että köyden kiinnitys laituriin ei vaikuttanut kovin
stabiililta, ...
Aivan. Köyden laituripään hyödyntäminen edellyttää, että se on edes
kohtuullisesti kiinni laiturissa. Näin ei ole aina asianlaita ja joissakin
satamissa laiturilla on vain ohut pilottinaru, jolla hilataan merestä esille
varsinainen kiinnitysköysi. Bilteman nappulahanskat on syytä pakata
etelänpurjehdukselle mukaan. Mooring-köydet ovat aina iljettävän likaisia ja
limaisia.

Rami
Dag Stenberg
2005-05-26 19:41:13 UTC
Permalink
Post by Lauri Tarkkonen
Kas kun köysi oli varsin syvällä, niin ettei siitä näkynyt kuin
laituriin solmittu pää.
Olen muuten aika varma, että Fårösundin marinan Gert Fredriksson käyttää
lyijypainoköyttä. Painuu hyvin pinnan alle.

Dag Stenberg
Dag Stenberg
2005-05-26 19:37:55 UTC
Permalink
Post by Pasi Pouri
Post by Dag Stenberg
Minulle ei nyt ole slvinnyt mihin sitä poijua tarvitaan. Esmes
Fårösundin marinassa (ja monissa muissa paikoissa) ei ole poijun poijua,
vaan joka laituripaikalta menee painonaru (siis ei pelkästään uppoava
köysi) peräkiinnitysköyteen, joka on upoksissa. ...
Tämähän on aivan yleinen tapa Välimeren satamissa, olen törmännyt
tuohon lähinnä Italiassa. Taisi olla Kreikassakin.
Ååå, kato minä en ole päässyt käymään niin kaukana. Sori.

Dag Stenberg
Matti Suorsa
2005-05-26 11:40:39 UTC
Permalink
"Dag Stenberg" <***@nospam.helsinki.fi.invalid> kirjoitti
viestissä:d741u4$70a$***@oravannahka.helsinki.fi...
- - - -
Post by Dag Stenberg
Minulle ei nyt ole slvinnyt mihin sitä poijua tarvitaan. Esmes
Fårösundin marinassa (ja monissa muissa paikoissa) ei ole poijun poijua,
vaan joka laituripaikalta menee painonaru (siis ei pelkästään uppoava
köysi) peräkiinnitysköyteen, joka on upoksissa. Kun kiinnität keulan
laituriin, nappaat samalla sen narun ja kelaat esille peräköyden. Ainoa haitta
mielestäni on se, että köysi on märkä ja likainen, mutta sekin on vain
väliaikainen murhe.
Tämähän on myös melko yleinen tapa Keski-Euroopassa meren
äärellä olevissa satamissa
Post by Dag Stenberg
En ole varma mistä ostaa painoköyttä. Verkkojen pohjapaulasta saa
ainakin sellaista ohuempaa painonarua.
Painoköyttä on meilläkin purjeveneessämme ja se korvaa
ankkuriketjun. Eihän kallista painoköyttä tarvita kuin pätkä,
jolloin se antaa riittävän jouston. Mitä varten kallista paino-
köyttä? Senhän voi korvata "romuraudalla". Itse olen ollut
kymmeniä vuosia tyytyväinen tässä säikeessä aikaisemmin
esittämääni ratkaisuun, jolloin avoveneellä voi tulla suoraan
laiturin kylkeen, purkaa lasti, ja vetää veneen perä niin
kauas kuin haluaa laiturista. Ei tarvitse esim meloa venettä
mihinkään suuntaan, jotta poijuun saisi kiinnitysköyden
jne eikä koskaan tarvitse tarttua hienolla hipiällä limaiseen
kiinnitysköyteen.

MSa
Matti Suorsa
2005-05-27 07:11:15 UTC
Permalink
"Matti Suorsa" <***@welho.com> kirjoitti
viestissä:d74cjp$gul$***@nyytiset.pp.htv.fi...
- - - -
Post by Matti Suorsa
Painoköyttä on meilläkin purjeveneessämme ja se korvaa
ankkuriketjun. Eihän kallista painoköyttä tarvita kuin pätkä,
jolloin se antaa riittävän jouston. Mitä varten kallista paino-
köyttä? Senhän voi korvata "romuraudalla". Itse olen ollut
kymmeniä vuosia tyytyväinen tässä säikeessä aikaisemmin
esittämääni ratkaisuun, jolloin avoveneellä voi tulla suoraan
laiturin kylkeen, purkaa lasti, ja vetää veneen perä niin
kauas kuin haluaa laiturista. Ei tarvitse esim meloa venettä
mihinkään suuntaan, jotta poijuun saisi kiinnitysköyden
jne eikä koskaan tarvitse tarttua hienolla hipiällä limaiseen
kiinnitysköyteen.
- Ote säikeen alusta:

"Pitäisi laittaa appivanhemmille Busterin kiinnitystä varten peräpoiju
järveen ja sen kokoa tässä raavitaan. Kyseessä on Buster M jossa 40
heppanen takatuuppari. Laituripaikka on lahden pohjassa jossa tuulet
pääsee nostamaan kovimman aallokon lähinnä nokan suunnasta ja sillä
suunnalla on muutenkin vanha venevaja kiviperustuksineen osittain
aallonmurtajana. Suoraan kyljeltä puhaltavia ei niin kauhean usein ole.
Ankkuripaikka on aika matala vettä matalan veden aikaan alle metri. Eli
minkä kokoinen poiju ko veneelle tarvittaisiin ja muutenkin otetaan
lämmöllä vastaan vinkkejä poijun asemoinnin mitoituksesta."

- Ote loppui

Säikeessä onkin käsitelty aihetta melko yleisesti, josta melkoinen
osa ei koske ko appivanhempien tilannetta ollenkaan. On usean
hengen osaavaa merenkulkijaa veneessä, joka on lähinnä
muuta kuin avovenettä metrin syvyisessä vedessä käsittelevää
paria iäkästä ihmistä. Laiturikaan ei ole ymmärtääkseni ns
"kaupallinen laituri".

MSa
Tuomas
2005-05-25 15:58:34 UTC
Permalink
Kannattaa muistaa että puoli metriä korkea ankkuri + matala vesi = potkuri
uusiksi aina kun sattuu ajamaan ankkuriin. Kannatan paaluratkaisua.

TR
Post by Miika Kahelin
Pitäisi laittaa appivanhemmille Busterin kiinnitystä varten peräpoiju
järveen ja sen kokoa tässä raavitaan. Kyseessä on Buster M jossa 40
heppanen takatuuppari. Laituripaikka on lahden pohjassa jossa tuulet
pääsee nostamaan kovimman aallokon lähinnä nokan suunnasta ja sillä
suunnalla on muutenkin vanha venevaja kiviperustuksineen osittain
aallonmurtajana. Suoraan kyljeltä puhaltavia ei niin kauhean usein ole.
Ankkuripaikka on aika matala vettä matalan veden aikaan alle metri. Eli
minkä kokoinen poiju ko veneelle tarvittaisiin ja muutenkin otetaan
lämmöllä vastaan vinkkejä poijun asemoinnin mitoituksesta.
--
Miika
Andy
2005-05-25 19:30:36 UTC
Permalink
Yhdistelmä ankkuri-kettinki-paalu on sikäli hyvä jos on matalaa ja pehmeä
pohja, että paalu pitää vain poikittaisvoimat mutta ankkuri pitkittäisvedon.
Näin paalu ei koskaan ole se varsinainen kiinnityspiste, eli se voi olla
heikompi. Ankkuri tavalliseen tapaan vähän matkan päähän perän taakse,
kettinki paalun kautta joko silmukan läpi, paalun ympäri tai jollakin
tavalla siis likkuvasti kiinni paalussa (tai kahden vierekkäin juntatun
paalun välistä) veneen perään. Siitä sitten vain köysi laiturille josta
peräkiinnitys nostetaan veneseen kun rantaudutaan. Jos käyttää kettinkiä,
niin sen paino vetää tuon kokoisen veneen sopivasti irti laiturista, ja
siinä saa sitten mielellään olla kiinteä lenkki joka pannaan knaapin
ympärille. Senkin voi ratkaista monella tavalla.
Post by Tuomas
Kannattaa muistaa että puoli metriä korkea ankkuri + matala vesi = potkuri
uusiksi aina kun sattuu ajamaan ankkuriin. Kannatan paaluratkaisua.
TR
Post by Miika Kahelin
Pitäisi laittaa appivanhemmille Busterin kiinnitystä varten peräpoiju
järveen ja sen kokoa tässä raavitaan. Kyseessä on Buster M jossa 40
heppanen takatuuppari. Laituripaikka on lahden pohjassa jossa tuulet
pääsee nostamaan kovimman aallokon lähinnä nokan suunnasta ja sillä
suunnalla on muutenkin vanha venevaja kiviperustuksineen osittain
aallonmurtajana. Suoraan kyljeltä puhaltavia ei niin kauhean usein ole.
Ankkuripaikka on aika matala vettä matalan veden aikaan alle metri. Eli
minkä kokoinen poiju ko veneelle tarvittaisiin ja muutenkin otetaan
lämmöllä vastaan vinkkejä poijun asemoinnin mitoituksesta.
--
Miika
Markus Peuhkuri
2005-05-26 13:36:07 UTC
Permalink
Noin vertailukohtana, että väärinkin asennettu poiju kyllä pitää, kun
olosuhteet ovat sopiva.

Paikka: meren lahti Hankoniemen länsipuolella, noin 50 m rannasta.
Pohja on melkoisen pehmeää mutaa.

Ensimmäinen poiju asennettiin 1996 650 kg:n painoiselle purjeveneelle
(Poni 18). Painona oli 4-sylinterinen moottorilohko ja valurautainen
lämpöpatteri, jotka leivottiin kettingillä yhteen ja pudotettiin
Busterin perästä veteen seuranaan hiukan veden syvyyttä pidempi ketju
(8 mm) ja 20 l poiju. Muuta ongelmaa ei ollut kuin kerran vene
karkasi kun oli onnistunut kietomaan köyden siten, että haka irtosi.
Sen jälkeen on käytetty kahta köyttä.

Poijuun muutti asumaan 1998 sitten 2500 kg:n purjevene (Jasmine 25),
mikä alkoikin sitten kiskoa poijua reilummin veden alle.
Kevättalvella 2003 poiju nostettiin jäältä pintaan. Ihan hyvään
aikaan, koska ketjun lenkit olivat ohuemmillaan noin 3 mm.

Toinen poiju tehtiin sitten enemmän oikein: kuorma-auton vannetta
runkona käyttäen rakenneltiin hitsaamalla 1,8 m varrella oleva
sieniankkuri, jossa oli vielä neljään suuntaan kulmateräksestä
tarttumapiikit n. 50 cm vanteen ulkopuolelle. Ketju (14 mm mustaa
rautaa, n. 1,5xveden syvyys) vedettiin varresta läpi ja ontelopalkit
rakenteessa täytettiin raudotetulla betonilla. Paksulle ketjulle
jatkoksi 10 mm sinkitty ketju 1,5x veden syvyys ja pinnalle 60 l
poiju.

Nyt kahden vuoden jälkeen pintaketjusta on ehkä milli kadonnut pohjaa
vasten olevasta osasta: sehän joutuu suurimmalle rasitukselle kun
hankautuu pohjaa vastaan. Ankkuria en tarkistanut, koska ei ole
välineitä sen ylös nostamiseen; pitänee sukelluttaa kaveri muutaman
vuoden päästä katsomaan. Talveksi otetaan poiju pois ja kettinki
vedetään kohti rantaa, josta köysi sitten laiturin kettinkien kautta
rantapuuhun.

Betonia ja rautaa verratessa kannattaa huomata, että betonin tiheys on
noin 2,5 kg/l ja teräksen noin 7 kg/l. Veteen laitettuna litra
terästä painaa saman kuin 4 litaa betonia.
--
Markus Peuhkuri ! ***@iki.fi ! http://www.iki.fi/puhuri/
--------------------------------------------------------------------------
Parempi on kourallinen levossa kuin kahmalon täysi vaivaa nähden ja
tuulta tavoitellen. - Saarnaajan kirja 4:6
Miika Kahelin
2005-05-30 06:48:05 UTC
Permalink
Post by Markus Peuhkuri
Noin vertailukohtana, että väärinkin asennettu poiju kyllä pitää, kun
olosuhteet ovat sopiva.
Paikka: meren lahti Hankoniemen länsipuolella, noin 50 m rannasta.
Pohja on melkoisen pehmeää mutaa.
Ensimmäinen poiju asennettiin 1996 650 kg:n painoiselle purjeveneelle
(Poni 18). Painona oli 4-sylinterinen moottorilohko ja valurautainen
lämpöpatteri, jotka leivottiin kettingillä yhteen ja pudotettiin
Busterin perästä veteen seuranaan hiukan veden syvyyttä pidempi ketju
(8 mm) ja 20 l poiju. Muuta ongelmaa ei ollut kuin kerran vene
karkasi kun oli onnistunut kietomaan köyden siten, että haka irtosi.
Sen jälkeen on käytetty kahta köyttä.
Poijuun muutti asumaan 1998 sitten 2500 kg:n purjevene (Jasmine 25),
mikä alkoikin sitten kiskoa poijua reilummin veden alle.
Kevättalvella 2003 poiju nostettiin jäältä pintaan. Ihan hyvään
aikaan, koska ketjun lenkit olivat ohuemmillaan noin 3 mm.
Toinen poiju tehtiin sitten enemmän oikein: kuorma-auton vannetta
runkona käyttäen rakenneltiin hitsaamalla 1,8 m varrella oleva
sieniankkuri, jossa oli vielä neljään suuntaan kulmateräksestä
tarttumapiikit n. 50 cm vanteen ulkopuolelle. Ketju (14 mm mustaa
rautaa, n. 1,5xveden syvyys) vedettiin varresta läpi ja ontelopalkit
rakenteessa täytettiin raudotetulla betonilla. Paksulle ketjulle
jatkoksi 10 mm sinkitty ketju 1,5x veden syvyys ja pinnalle 60 l
poiju.
Nyt kahden vuoden jälkeen pintaketjusta on ehkä milli kadonnut pohjaa
vasten olevasta osasta: sehän joutuu suurimmalle rasitukselle kun
hankautuu pohjaa vastaan. Ankkuria en tarkistanut, koska ei ole
välineitä sen ylös nostamiseen; pitänee sukelluttaa kaveri muutaman
vuoden päästä katsomaan. Talveksi otetaan poiju pois ja kettinki
vedetään kohti rantaa, josta köysi sitten laiturin kettinkien kautta
rantapuuhun.
Betonia ja rautaa verratessa kannattaa huomata, että betonin tiheys on
noin 2,5 kg/l ja teräksen noin 7 kg/l. Veteen laitettuna litra
terästä painaa saman kuin 4 litaa betonia.
Kiitos. Ensimmäinen vastaus, jossa koetettiin vastata alkuperäiseen
kysmykseen eikä höpöttää muuta paaluista ym. Jos 20 litranen on pelannut
tuollaisella pikkupurkkarilla, niin luulisi n 15-20 litrasen pitätvän
sen busterinkin kurissa. Painoa ja pintaa on kuitenkin aikalailla
vähemmän, kuin tuossa purjeveneessa.


--
Miika
PekKa
2005-05-30 08:33:54 UTC
Permalink
Näinhän se onkin näissä keskusteluryhmissä, että kysymyksen esittäjä kun
itse tietää parhaiten vallitsevat olosuhteet tekee lopulliset valinnat omaan
kokemustaustaansa, ja käytössään olevien apuvälineiden / aputyövoiman
saantiin peilaten. Täältähän haetaankin lähinnä ideoita, miltä pohjalta
lopullinen valinta tehdään. En kuitnkaan malta olla lisäämättä muutamia
kommentteja esitettyjen vaihtoehtojen - siis niidenkin puolesta, mitä
alkuperäinen kysyjä niin kovin vähättelee.

1) PAALU: On muutoin erittäin edullinen ja kätevä tapa järjestää veneen
kiinnitys. Soveltuu useimmille kesämökeille, jossa mutapohja. Junttaaminen
onnistuu esim. Lekalla tai käsijuntalla. Talkoisiin voi muutamaksi tunniksi
kaljapalkalla kutsua lähinaapurin - olettaen, että on naapureiden kanssa
puheväleissä. haittapuolena se, että kevätjäät nostelevat paaluja, ja
junttaus joudutaan varmistamaan kerran vuoteen. Mikä parasta, paaluja kasvaa
useimmiten metsissä, joita on useimmissa paikoissa lähellä mm. venerantoja.
Ei tarvita sähköä

2) BETONIPAINO: Betonin kuljettelu säkeissä melkoisen helppoa. Sekoittaminen
ja valu lähellä käyttökohdetta onnistuu ilaman sähköä perustyövälineillä
joko yksin tai naapuritalkoin

3) RAUTAMURIKAT: Kaupasta saa rahalla jos jonkunlaista poijupainoa, tai
sellaisen voi ihan itse hitsailla kasaan sopivista romuista. On muutoin
työläin näistä vaihtoehdoista, ellei sähköä ja hitsauskonetta ole
saatavilla läheltä lopullista asennuspaikkaa ja tietty sopivaa hitsaria. Tuo
n. 20 litraa terästä varmaan toimii ja pitää tässä esitetyssä paikassa, vaan
vaatii kyllä melkoisen bodarin, jos rautaklimppi on yhdessä palasessa
kuljetettavaa sorttia asennuspaikalle mistä sitten haetaankin. Klimppihän
painaa sellaiset 100 - 150 kg.

Menesystä kuitenkin projektille.
-PekKa
Post by Miika Kahelin
Kiitos. Ensimmäinen vastaus, jossa koetettiin vastata alkuperäiseen
kysmykseen eikä höpöttää muuta paaluista ym. Jos 20 litranen on pelannut
tuollaisella pikkupurkkarilla, niin luulisi n 15-20 litrasen pitätvän
sen busterinkin kurissa. Painoa ja pintaa on kuitenkin aikalailla
vähemmän, kuin tuossa purjeveneessa.
--
Miika
Lauri Tarkkonen
2005-05-30 09:31:36 UTC
Permalink
Post by PekKa
Näinhän se onkin näissä keskusteluryhmissä, että kysymyksen esittäjä kun
itse tietää parhaiten vallitsevat olosuhteet tekee lopulliset valinnat omaan
kokemustaustaansa, ja käytössään olevien apuvälineiden / aputyövoiman
saantiin peilaten. Täältähän haetaankin lähinnä ideoita, miltä pohjalta
lopullinen valinta tehdään. En kuitnkaan malta olla lisäämättä muutamia
kommentteja esitettyjen vaihtoehtojen - siis niidenkin puolesta, mitä
alkuperäinen kysyjä niin kovin vähättelee.
1) PAALU: On muutoin erittäin edullinen ja kätevä tapa järjestää veneen
kiinnitys. Soveltuu useimmille kesämökeille, jossa mutapohja. Junttaaminen
onnistuu esim. Lekalla tai käsijuntalla. Talkoisiin voi muutamaksi tunniksi
kaljapalkalla kutsua lähinaapurin - olettaen, että on naapureiden kanssa
puheväleissä. haittapuolena se, että kevätjäät nostelevat paaluja, ja
junttaus joudutaan varmistamaan kerran vuoteen. Mikä parasta, paaluja kasvaa
useimmiten metsissä, joita on useimmissa paikoissa lähellä mm. venerantoja.
Ei tarvita sähköä
Jos kyseessä on hiemankin suurempi paalu, niin sen junttaaminen
käsityökaluilla on aika toivotonta, massan hitausmomentti on sen verran
mainittava, että lekalla lyömällä ei juuri tapahdu mitään. Sen sijaan
siellä missä on muta tai savipohja saaristolaiset yksinkertaisesti
kiertävät tolpan mutaan. Esimerkiksi kevään viimeisillä kantavilla
jäillä mennään sopivaan kohtaan rantaan, tehdään avanto ja nostetaan
tolppa pystyyn ja pudotetaan avantoon. Sen jälkeen otetaan sopiva köysi,
esimerkisi joku 12-16 millinen voisi olla riittävä, kierretään sitä
muutama kierros paalun ympärille ja sitten sidotaan se johonkin
parimetriseen puuhun, parru tai pyöreä puu, ja ryhdytään kiertämään
paalua. Monien yllätykseksi se vähän auttamalla samalla uppoaa ja olen
nähnyt kun tällä tekniikalla painetaan paaluja yli kahden metrin
syvyyteen.
Post by PekKa
2) BETONIPAINO: Betonin kuljettelu säkeissä melkoisen helppoa. Sekoittaminen
ja valu lähellä käyttökohdetta onnistuu ilaman sähköä perustyövälineillä
joko yksin tai naapuritalkoin
Betonipainoja voidaan tehdä useampikain, jolloin kuljettaminen
helpompaa. Ne voi viedä sopivalla kelkalla tai jalaksilla jäälle ja jään
sulaessa ne putoavat paikalleen. Ellei yksi ole riittävä, ne voidaan
vetää sopivalla ketjulla tai vaijerille toisiinsa kiinni.
Merenkulkulaitos kiinnittää jääpoijut kahdella painolla, ensimmäinen on
noin tonnin painoinen ja toinen kolme tonnia. "Poiju saa väsyttää
itsensä repimällä sitä tonnin painoista, jolloin se iso ei enään
liikahda mihinkään." Jo 30-40 kilon pikkupaino pitää veneen melkein
kaikilla keleillä paikallaan, mutta jos se on kiinni toisessa
samanlaisessa tai vähän isommassa, niin pito on aivan varmaa.
Post by PekKa
3) RAUTAMURIKAT: Kaupasta saa rahalla jos jonkunlaista poijupainoa, tai
sellaisen voi ihan itse hitsailla kasaan sopivista romuista. On muutoin
työläin näistä vaihtoehdoista, ellei sähköä ja hitsauskonetta ole
saatavilla läheltä lopullista asennuspaikkaa ja tietty sopivaa hitsaria. Tuo
n. 20 litraa terästä varmaan toimii ja pitää tässä esitetyssä paikassa, vaan
vaatii kyllä melkoisen bodarin, jos rautaklimppi on yhdessä palasessa
kuljetettavaa sorttia asennuspaikalle mistä sitten haetaankin. Klimppihän
painaa sellaiset 100 - 150 kg.
HSS teki aikanana Getörenin saarisataman poijut siten, että hankittiin
parimetirisiä U-kiskoja, n. 20 cm leveitä ja 5 cm korkeaa ja niistä
pultattiin #-mallinen ritilä. Kiskot olivat helppoja kuljettaa paikalle,
reiät oli porattu valmiiksi ja pulttaus kalvanoiduilla 30 tai 40 millin
puleteilla, ja ketju kiinni sakkelilla. Kehikot uitettiin paikalle
jollalla ja helpoin tapa saada kehikot pois jollasta oli kaataa jolla.
Varsinkin rannalla ollut neuvoa antava osasto arvosti tätä menetelmää ja
antoi raikuvat aplodit joka kerta kun kehikko saatiin pudotetuksi
veteen. Jotkut tosin yrittävät kertoa, että aplodit tulivat uivalle
soutajalle.

- Lauri Tarkkonen
Post by PekKa
Menesystä kuitenkin projektille.
-PekKa
Post by Miika Kahelin
Kiitos. Ensimmäinen vastaus, jossa koetettiin vastata alkuperäiseen
kysmykseen eikä höpöttää muuta paaluista ym. Jos 20 litranen on pelannut
tuollaisella pikkupurkkarilla, niin luulisi n 15-20 litrasen pitätvän
sen busterinkin kurissa. Painoa ja pintaa on kuitenkin aikalailla
vähemmän, kuin tuossa purjeveneessa.
--
Miika
Hannu Turtia
2005-05-30 09:45:45 UTC
Permalink
Post by Lauri Tarkkonen
Post by PekKa
2) BETONIPAINO: Betonin kuljettelu säkeissä melkoisen helppoa. Sekoittaminen
ja valu lähellä käyttökohdetta onnistuu ilaman sähköä perustyövälineillä
joko yksin tai naapuritalkoin
Betonipainoja voidaan tehdä useampikain, jolloin kuljettaminen
helpompaa. Ne voi viedä sopivalla kelkalla tai jalaksilla jäälle ja jään
sulaessa ne putoavat paikalleen. Ellei yksi ole riittävä, ne voidaan
vetää sopivalla ketjulla tai vaijerille toisiinsa kiinni.
Appiukon kanssa tehtiin pari talvea sitten niin, että valettiin
betonikuutio jäällä suoraan sillä paikalla johon poiju haluttiin.
Kyseinsessä kuutiossa oli painoa 200-300 kiloa koska paikka oli hyvin
avoin ja haluttiin että isompikin vene pysyy varmasti siinä.

Valu tehtiin kevättalvella, vielä vahvoilla teräsjäillä. Kevään tullessa
paino sitten upposi paikalleen.

-hannu
Dag Stenberg
2005-05-30 15:05:55 UTC
Permalink
Post by Lauri Tarkkonen
Jos kyseessä on hiemankin suurempi paalu, niin sen junttaaminen
käsityökaluilla on aika toivotonta, massan hitausmomentti on sen verran
mainittava, että lekalla lyömällä ei juuri tapahdu mitään. Sen sijaan
siellä missä on muta tai savipohja saaristolaiset yksinkertaisesti
kiertävät tolpan mutaan. Esimerkiksi kevään viimeisillä kantavilla
jäillä mennään sopivaan kohtaan rantaan, tehdään avanto ja nostetaan
tolppa pystyyn ja pudotetaan avantoon. Sen jälkeen otetaan sopiva köysi,
esimerkisi joku 12-16 millinen voisi olla riittävä, kierretään sitä
muutama kierros paalun ympärille ja sitten sidotaan se johonkin
parimetriseen puuhun, parru tai pyöreä puu, ja ryhdytään kiertämään
paalua. Monien yllätykseksi se vähän auttamalla samalla uppoaa ja olen
nähnyt kun tällä tekniikalla painetaan paaluja yli kahden metrin
syvyyteen.
Olipa vekkuli konsti.
Meidän paalumme kun ei ole laitettu kuin metrin verran mutaan, niin on
yksi iso mies tai kaksi normaalia käynyt paalun yläpäähän riippumaan ja
paalu on painunut siihen mutaan hyvin. Viimeksi riitti oma painoni (73
kg + vaatteet) niin paljon, että pääsin sitten junttaamaan lekalla
loput. Kahdella miehellä ei olisi tarvinnut edes juntata.

Nimittäin ne paalut on tapana ottaa pois talveksi, kun kyseessä onkin
ponttoonilaituri, joka vedetään talveksi maihin. Silloin mennään
vahvan miehen puutteessa ponttoonille jotta se painuu, lyödään naula tai
jotain paaluun että se nousee kun mennään ponttoonin vastakkaiselle
sivulle, saadaan siten hivutettua ylös pari desimetriä kerralla. Eli ei
saa olla aivan hirveän syvälle juntattu. Varmaan tähänkin olisi olemassa
jokin oikein fiksu tapa.

Dag Stenberg

Seppo Syrjanen
2005-05-30 10:12:21 UTC
Permalink
Quoting Miika Kahelin:

...
Post by Miika Kahelin
tuollaisella pikkupurkkarilla, niin luulisi n 15-20 litrasen pitätvän
sen busterinkin kurissa.
Kirjoissa on näyttänyt näppärältä ratkaisu, jossa laitetaan valettavaan
painoon sisälle sopiva letkunpätkä u-mutkalle ja pujotetaan ketju ko.
mutkasta läpi. Hommassa on se ilo, että ketjun voi vaihtaa helposti
sukeltelematta. Etenkin jos ketjua riittää lenkiksi asti poijuun asti.

-ss-
--
"Oh, he fell off the boat just like Brian Eno..." -Finnish proverb
Loading...